Elämä jatkuu tässä ja nyt - mustaa valkoiselle
Sitten helmikuun puolivälin, nelihenkisen perheemme elämään on tullut paljon muutoksia. Pikkuiselle 1-vuotiaalle kuopuksellemme diagnosoitiin 1. tyypin diabetes. Hoitona on loppuelämän ajan insuliini, jota annostellaan nyt vuorokauden ympäri insuliinipumpulla (kiinnostuneille, käytössämme on Minimed 640g ja Enliten sensori). Elämä jatkuu tässä ja nyt, mutta muuttuneena. Halusin ryhtyä kirjoittamaan muistiin ajatuksiani ja kokemuksiani, koska tuntuu, että alkushokki on ohi. Disklaimeriksi tässä kohtaa, että olen kroonisesti univajeessa (siihen asti, kunnes Lotta muuttaa pois kotoa, hehheh), joten jos ja kun tämä blogi sisältää asiavirheitä niin so be it - yritän toki olla eksakti, mutta errare humanum est ja niin edelleen. (Ja ulkoasun muokkaushan on aivan jäätävän vaikeaa, joten olkoon tekstisisältö tämän blogin tämän hetkinen anti. Ja seliseliseli.) Mutta siis - ei, tämä ei kuitenkaan ole "vain diabetes". Ja älä ymmärrä väärin, en ole katkera vaan haluan vain puhua suora