Oodi juhlien jälkeiselle masennukselle ja tosielämän vappuserpentiinille

Juhlat - nuo arjen ilon pirskahdukset, jotka alkaessaan pitävät sisällään lupauksen naurusta, ilosta ja hyvistä keskusteluista. Tanssin pyörteistä ja arjesta irtautumisesta. Skumppanjan poksahtelusta, seitinohuen hiprakan nautiskelusta (ilman lapsia) ja herkuista. Kunnes koittaa arki ja päänsärky, ja jäljellä on vain sotku - paitsi meillä tällä kertaa, koska ihana ja maailman eniten monicagellermäinen käly <3

Vappua edeltävänä perjantaina sain viettää sitä joidenkin parjaamaa, mutta ah, niin tarpeellista "äidin omaa aikaa" mahtavassa naisseurassa. Järjestin kotonamme Me&i-vaatekutsut ja noin 15 mahtavaa naista tuli meille viettämään iltaa. Eli sovittelemaan ja ihastelemaan laadukkaita naisten- ja lastenvaatteita, ja tietysti poksauttelemaan skumppapulloja auki yksi toisensa jälkeen. Oh how wonderfully decadent.



Sushia ja skumppaa - mitä muuta nainen tarvitseekaan

Ilta oli ihana ja edellä listatut asiat toteutuivat yksi toisensa jälkeen. Eri ympyröistä tuntemani ystävät ja sukulaiseni tutustuivat toisiinsa ja itse sain nauttia sekä vapaaillasta että hyvistä keskusteluista. Miten ihanaa myös huomata, että ennen toisilleen tuntemattomista löytyi ehkä jopa uusia ystäviä toisilleen.

Samaan aikaan toisella puolella kaupunkia mieheni oli tyttöjemme kanssa veljeni luona yöpymässä. Yökyläily sujui isien mukaan hyvin ja mammat meillä nauttivat vapaaillasta ja -ajastaan täysin siemauksin aamun pikkutunneille asti.

Miten ihanaa oli päästä itse vähäksi aikaa irti jatkuvasta insuliinipumpun kyttäyksestä, bolustamisesta ja basaalin säätelystä. Kerroin ekassa postauksessani siitä, että vuoden ja kahden kuukauden ikäiselle kuopuksellemme diagnosoitiin helmikuussa 1. tyypin diabetes, jonka hoitaminen on enemmän kuin työlästä. Kurkkaa toki ensimmäinen postaus, mikäli 1. tyypin diabetes on sinulle vieras ja käsitteet kuten bolus ja basaali yhtä kuin sanskriitin aakkoset.

Yhden väliyön jälkeen tulikin vappu, jota vietimme veljeni perheen ja isovanhempien kanssa pihasaunaa lämmittäen, syöden hyvin ja toistemme seurasta nauttien. Juhlaa juhlan perään!

Kuten kuvasta näkyy, niin päivä ennen vappua oli kuin jouluaattona konsanaan, mutta lumi onneksi suli pois ennen aattoa - heh. Toim. huom. ylioppilaslakilla on aina yhtä hyvä peittää pieleen mennyt hiusten käherrysyritys.


Bitter sweet symphony

Voisi kuvitella, ja oikeastaan ennen lasten saamista näin olisikin ollut, että juhlinta samalla toki väsyttäessään myös virkistäisi ja auttaisi jaksamaan perus-arkea vieläkin paremmin. No, tosiasiassa fiilikset muuttuivat aika pian rakkaiden yövieraidemme lähdettyä kotiinsa vapunpäivänä. Vasten kasvoja iski se tuttu ja turvallinen juhlien jälkeinen masis, joka tässä elämäntilanteessa ei ikävä kyllä tarkoita krapulan vaan Lotta-pienen insuliinipumpun piirtämän "vappuserpentiinin" tasoittelua. Ja samalla epätoivoista ja väsynyttä yritystä huomioida sylinkipeän esikoisen tarve saada äidin huomiota. Ah, mikä mahdoton tehtävä.

Jälkikäteen on sarkastisesti oikein kiva todeta, että tällainen juhlaviikonloppu on pienille lapsille aikamoinen stressipiikki vierailuineen päivineen. Todettakoon myös tässä kohtaa (ei-jeesustelevaan tai kukkahattutätimäiseen sävyyn), että perheessämme käytetään kohtuudella alkoholia, joten kyse ei ole myöskään siitä, että lapset reagoisivat vanhempien muuttuneeseen käytökseen tai humaltumiseen.

Siksakkia eteenpäin

Terve esikoisemme reagoi kiukuttelulla viikonlopun äksöniin, mutta niin sanotulla ykköstyypillämme yökyläilyn ja vieraiden aikaansaama innostus ja jännitys näkyi verensokerin rajuna vaihteluna. Raju verensokerin vaihtelu ei ole tervettä ihan perusterveelle ihmisellekään, mutta diabeetikolle rajut vaihtelut liian matalien ja liian korkeiden verensokerin arvojen välillä aiheuttavat epämiellyttävää oloa, vaikeuttavat insuliinin annostelun arviointia ja pidemmällä aikavälillä aikaansaavat myös komplikaatioita.

Lotta ei osaa vielä kertoa omista tuntemuksistaan kuin surkeasti valittamalla, syliin haluamalla tai levottomalla käytöksellä. Ja samaan aikaan pienelle toki on tulossa kuolan määrästä päätellen hampaita, mutta voi elämän kevät tuota viikonloppun tehtyä bolustamista ja edelleen jatkuvaa basaalin muuttelun määrää.

Itselläni on tietyissä asioissa taipumusta pyrkiä täydellisyyteen ja yritän tehdä toki parhaani pitääkseni molempien tyttöjemme ja tietenkin pikku-deemme olon ja terveyden turvallisen tasaisena. Käsitteenä "paras" on kuitenkin deen kyseessä ollessa vain ideaali ja mahdottomuus, aivan niinkuin täydellinen ihminen ylipäätään. Parhaani yritän, ja niinpä tässäkin tilanteessa ahdistuskäyräni nousi aivan pilviin, kun rajun vaihtelun hallinta oli aivan mahdotonta. Mutta välinpitämättömäksikään ei ole varaa heittäytyä, joten ei auta kuin tarttua kaksin käsin laivan reunoista myrskyssä ja koittaa pysyä kyydissä.

Mahdollisten ongelmien mörkö

Diabeteksen krooniset komplikaatiot eivät ole yleensä huolenaiheena vielä pikkulapsi-iässä ja hoitotasapainosta on vanhempien "helpompi" huolehtia. Vasta murrosiän kynnyksellä aletaan seuraamaan tiettyjä asioita tarkemmin, koska hormonaaliset muutokset vaikeuttavat usein hoitoa ja myös hoitoväsymystä ja laiminlyöntiä saattaa ilmetä vastuun siirtyessä yhä enemmän nuorelle itselleen. Ei ole helppoa hommaa varmasti etenkään tuossa elämäntilanteessa kenellekään.

Komplikaatiot yleensä liittyvät verenkiertojärjestelmään ja pitkään jatkuessaan korkeat glukoosiarvot voivat vaikuttaa sekä pieniin että suuriin verisuoniin. Tämä puolestaan voi aiheuttaa ajan kuluessa näön heikkenemistä, munuaissairauksia, hermovaurioita, verenkiertohäiriöitä, sepelvaltimotaudin (sydänkohtauksia), perifeerisen valtimotaudin tai aivohalvauksen. Siinä pari syytä yrittää pitää verensokeria edes jonkinlaisissa raameissa.

Tavoitteena on normaalisti pyrkiä välttämään suuria päiväkohtaisia verensokerin vaihteluita matalasta korkeaan eli "vuoristorataa". Diabetesliiton sivuillakin todetaan, että hoidossa on pyrittävä välttämään niin matalaa verensokeria (hypoglykemiaa), että oma toiminta- tai ajattelukyky häiriintyy. Toistuvat hypoglykemiat kun heikentävät myös matalan verensokerin tuntemuksia, ja hypoglykemian reaktiona kohoava verensokeri sotkee sokeritasapainoa.

Vertaistuelle kiitos

Ihmettelin Facebookissa diabeetikkojen vanhempien vertaistukiryhmässäkin viikonlopun aikana yhtäkkiä viisinkertaiseksi pompsahtanutta insuliinin tarvetta. Mietimme syitä muutaman äidin voimin muun muassa hampaiden tulolla ja insuliinin huonoksi menemisellä. Todellisuudessa syy vuoristoradalle löytyy varmastikin pääasiassa innostuksen ja stressin aiheuttamasta kombinaatiosta. Pieni myös kävelee päivä päivältä yhä varmemmin, syö enemmän ja kuluttaa enemmän, jolloin insuliinin tarvekin kasvaa.

Mahtavaa kuitenkin on se, että näiden asioiden kanssa ei tarvitse painiskella yksin tai edes kaksin vaan voi kysyä ryhmältä neuvoa kokeneemmilta - siitä saa voimaa eli kiitokset viikonloppunakin vastanneille ja kanssani asiaa pohtineille äideille <3

Ekojen deen-jälkeisten yökyläilyjen odotus ja kauhu

Vapusta on siis selvitty ja hetki hengähdetään, mutta jo parin viikon päästä tyttöjemme olisi tarkoitus mennä ensimmäistä kertaa yökylään dee-diagnoosin jälkeen isovanhempien luokse. Ja viikko siitä mieheni ja minun olisi tarkoitus matkustaa kahdestaan Nizzaan ystäviemme häihin. Voitte vain kuvitella sitä jännityksensekaisen kauhun, ja toisaalta odotuksen ja innostuksen määrää minulla!

Tämä on seuraavan postaukseni aihe, mutta kuinka paljon kontrollifriikki-äitiä voikaan tällaisen omien vanhempien kanssa vietetyn vuoristoratamaisen juhlaviikonlopun jäljiltä pelottaa ja ahdistaa ajatus siitä, että lapseni olisivat kyllä enemmän kuin luotettavissa käsissä, mutta silti poissa omista hyppysistäni, etenkin dee-tyttömme? A-pu-va.

Kuulisinkin erittäin mielelläni muiden dee-lasten vanhempien kokemuksia kaksin reissaamisesta ja dee-lapsen hoitoon jättämisestä ekaa kertaa. Miten kaikki sujui? Teittekö etäseurantaa? Kuinka selvisitte ihan aidosti oikeasti ja miten lapsi ja lapset reagoivat kotiin tullessanne? Kiitos tuhannesti etukäteen kommenteista ja ajatuksistanne, arvostan niitä yli kaiken koska tämä jännittää ihan tajuttoman paljon!

Ensi kertaan ja aurinkoisen keväistä ja mukavan tasaista juhlien jälkeistä viikkoa meille kaikille ja etenkin dee-tyyppien vanhemmille. Onneksi seuraavat valtakunnallisen tason bakkanaalit vietetään vasta juhannuksena ;)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Elämä jatkuu tässä ja nyt - mustaa valkoiselle

Siellä missä sydän on

Älä jätä mua yksin