Siellä missä sydän on
Elokuussa aloitin intoa puhkuen kätilötyön opinnot Metropolia ammattikorkeakoulussa. Unelmista totta, uusi elmänvaihe ja vaihde silmään. Jee! On välillä edelleen käsittämätöntä tajuta luennoilla, laboraatioissa (=harjoitteluluokissa kliinisten taitojen harjoittelutunneilla) tai koulumatkoilla, että olen ihan oikeasti opiskelemassa itselleni uutta, unelma-ammattia. Ja vielä aivan ihanassa seurassa! Aivan kivuitta ei koulun alkaminen ole tietenkään sujunut. Kesällä, ennen kolmivuotisen kotiäitiyden päättymistä, olin rehellisesti sanottuna aivan kypsä kotona olemiseen. Lasten kanssa kotona oleminen oli antoisaa ja ah - niin arvokasta monesta syystä. Mutta jokainen, joka on ollut vanhempain"vapaalla" tai hoito"vapaalla" tietää, että se mitään vapaata ole. Kesän lähestyessä loppuaan odotin siis tavoilleni uskollisena erittäin kärsimättömänä koulun alkua ja vapautta olla päiväsaikaan jotakin muutakin kuin äiti kahdelle ihanalle tytölleni tai omaishoitaja (rakkaalle