Elämä jatkuu tässä ja nyt

Vaikeistakin asioista puhuminen on parempi kuin hiljaisuus. Vaikka sanotaan, että vaikeneminen on kultaa, niin parisuhteessa vaikeneminen on jotain muuta. Koskaan ei pitäisi tuomita muiden suhteita tai niiden tapoja ja tottumuksia. Ei voi tietää mitä suljettujen ovien takana koetaan, jaetaan tai tunnetaan. Millainen merkitys sillä on, kun toinen raskaan päivän jälkeen vaikka kaikessa hiljaisuudessa keittää kahvin valmiiksi, lämmittää saunan, lämmittää mikrossa ruoan ja laittaa sen pöytään. Tai tuo kukkia. Siihen ei aina tarvita yhtäkään sanaa. Joskus sanat repivät ja rikkovat. Pelko tuntemattomasta, taipumisesta, nöyrtymisestä, pakottaa pysymään hiljaa. Mutta jos ryhdyn pidättämään puolisoltani todellisia tunteitani tai tarpeitani, en ole enää itselleni rehellinen. Koen olevani verrattain avoin ihminen ja niin on rakas miehenikin. Kaikki viime kuukausien tapahtumat ovat rasittaneet yhteiseloamme raskaalla kädellä. Olen kuitenkin ikuisesti kiitollinen miehelleni siitä, että hän pako

Olen punninnut viime aikoina mielessäni ihmisen voimavaroja monesta syystä. Heikkouden ja vahvuuden käsi kädessä kulkemista, ja sitä, mistä vahvuuden ja voiman kokemus oikeastaan tulee. Voiko kaksi ääripäätä kulkea rinnakkain ilman, että kumpikaan on toisesta pois. Yllättävissä elämäntilanteissa ihmisen selviytymiskeinot punnitaan kuin myös se, miten haasteista noustaan. Kumpi on voimakkaampi; kuolemanpelko ja vetäytyminen kohtalon uhriksi, vai voimaantuminen ja ylös nouseminen. Poterostaan kaivautuminen myös sen uhalla, että joskus ehkä satuttaa itsensä uudelleen. Ystävillä, läheisillä ja toisaalta ihan vain tuntemattomienkin ystävällisillä sanoilla on valtavan voimaannuttava merkitys. Ylipäätään se, että joku lähellä hyväksyy kaikenlaiset tunteeni, ja kuuntelee. Saan luvan, sekä muilta että itseltäni, olla heikko. Se tekee minusta entistä vahvemman. Se on totta mulle Yksi kantavimmista lauseista, joita olen ystäviltäni kuullut, on erään viisaan opiskelukaverini: "Jos mus